*Yashira's Zahra*

kutsumanimi: Zahra [sahra]
rotu: hermeliini
väri: sinisoopeli
sukupuoli: naaras
isä: Olipa Kerran Morrigan
emä: Olipa Kerran Babiana
synt: 26.8.2003
vk: 3192
ok: 3754
arvostelupisteet: 92,5p.
kasvattaja: Päivi Kuljunlahti

Zahra tuli meille syksyllä 2004 Päiviltä. Päivi oli rekisteröinyt sen 92,5 pisteellä ja olihan se ollut siellä emonakin mm. Minnan komealle Yashira's Samuraille (94,5p)! Aluksi se vaikutti ihan normaalijärkiseltä hermeliiniltä eikä se varmaan Päivin luona ollutkaan vielä löytänyt tätä uutta puolta itsestään... ;) Nooh, mutta ennen meitä, Zahra oli jo käynyt valmiiksi kerran näyttelyssä:

Näyttely:
13.3.2004 Tampere
ikä:
6,17kk
paino:
0,98kg
luokka:
A
paino:
5/5
rotuleima & esiintyminen:
20/19
rungonmuoto:
20/18 kantikas
turkin tiheys:
10/9
turkin laatu:
10/9
väri:
10/9,5
kuvio:
20/18 kirjava nyt
kunto ja hoito:
5/5
yhteispisteet:
100/92,5
tuomari:
Jaana-Kaisa Kekki

Me ihmeteltiin, kun se vain laihtui ja laihtui ja ruoka ei maistunut. Annettiin tietysti matokuurit ja kaikki. Yritettiin laittaa kaikkia herkkujakin sille ja päästettiin toki jaloittelemaan, sillä se herättää ruokahaluja. No, keko pullaa ja mysliä kasvoi, koska Zahra ei koskenut mihinkään. Joskus tultiin sitten laiskuuttamme laittaneeksi se yhteen marsulaatikkoon jaloittelemaan, kun oli kiire, ettei se olisi jaloissa, kun ruokittiin vauhdilla muita. Siellähän Zahra meni heti juomaan vettä ja syömään kiihkeästi. Ihan kuin sitä olisi pidetty omassa häkissä jollain sadistisella dieetillä. xD

Zahra ja MelissaNiin me sitten ruvettiin sitä laittamaan aina siihen marsulaatikkoon ja sama jatkui. Muutenkin Zahra vaikutti viihtyvän marsujen keskellä, puhumattakaan että olisi ollut agressiivinen niitä kohtaan tai kateellinen herkkupaloista. Yleensä kanit kun kyllästyy olemaan marsujen kanssa, niin pomppaavat sitten pois sieltä laatikosta ja lähtevät hiippailemaan eläinhuoneessa. Mutta Zahra oli siellä aivan onnessaan ja kerran se unohtui yöksi sinne... Seuraavana aamunakin se oli siellä vielä, vaikka marsulaatikosta jopa pienin hermeliininpoikanen pääsee vaivatta pois. Siellä se oli tyytyväisenä marsujen kyljessä.

Me sitten annettiin sen olla siellä niin kauan kuin se viihtyy marsujen kanssa. Kun se kerran alkoi lihoa ja oli paljon onnellisempi. Olisi ollut eläinrääkkäystä pitää sitä erillään marsuista, kun ei marsuillakaan kerran ole mitään Zahraa vastaan. Siellä se asuu vieläkin! On ollut nyt jo joulusta 2004 asti! Siellä se pomppii ja joskus kurkkaa reunan yli, muttei lähde sieltä koskaan pois, vaikka helposti pääsisi. Antaa marsujen vaikka kävellä ylitse. x) Nyt se tuntuu käteen jo ihan massakkaalta hermulta, kun se oli yhdessä vaiheessa niin hirmuisen hoikka.

Zahra asustaa siis vihreässä laatikossa, josta voi käydä tsekkaamassa kuvia marsulan puolelta! ;) Silloin kun Zahra kaipaa yksityisyyttä, se hyppää marsulaatikon yläpuolella olevalla hyllyllä nurkassa olevan hamsterihäkin päälle istuskelemaan. Ihme kyllä Kerttu-hamsu ei moiti yhtään katollaan vierailevaa kania. Vaikka Zahra saattaa joskus yrittää varastaa siltä ruokaa... ;) Kun Zahra hyppää alas, se katsoo tarkasti, ettei kukaan jää alle. Pitää itseään kai niin painavana... xD Tyypillinen nainen?

Zahra Kertun häkin päällä. Zahra yrittää saada puuroa Kertun häkistä!

Alkoi kieltämättä pikkuhiljaa kyllä juolahtaa mieleen, että mitenkäs tämä poikasten teettäminen sujuu, kun rouva asuu marsujen kanssa... Nooh, tuumittiin, että asia on niin helppo, että Zahra sitten vain laitetaan toiseen häkkiin tekemään ne poikaset. Mutta ei se ollutkaan niin helppoa. ;) Kesällä 2005 aloin yrittää astutusta Anemone's Yökiitäjällä, mutta Zahra ei hevillä antautunut. Se oli päättänyt olla marsu ja piti Kiitäjää vallan perverssinä marsuun sekaantujana...

Zahran sukutaulu:

Olipa Kerran Morrigan
ruskeasoopeli
5-18-18-9-8,5-9-19-5=91,5p.
FIN MVA Hällbackens Leonardo
ruskeasoopeli 94p.
Petkelkannan Zibbe
ruskeasoopeli (tumma) 92,5p.
Olipa Kerran Babiana
sinisoopeli
5-18-18-9-9-9-18,5-5=91,5p.
FIN MVA Touhutassun Uljas
ruskeasoopeli 95p.
Olipa Kerran Arcanine
ruskeasoopeli 92,5p.

Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi sillä linjalla, että vein Zahran aina illalla Kiitäjän pihahäkkiin siksi aikaa, kun ruokin pihalla kesää viettäviä pupuja. Se, että uros kierähtää muristen naaraan selästä ei ole mikään satavarma merkki onnistuneesta astutuksesta ja tällä kertaa se ilmeni päinvastaisella tavalla. Eli hommasta ei todellakaan näyttänyt tulevan yhtään mitään, joten Zahra asusti edelleen marsujen kanssa, kun yhteen niiden yhteisistä kerhohuoneista ilmestyi tuppo karvaa ja pesä, jossa oli 2 poikasta. Vaikka Kiitäjä ei näyttänyt saaneen minkäänlaista tilaisuutta tulla isäksi! Että kerrankin se voi käydä niinkin huomaamatta! Kannattaa siis pitää varansa, jos omistaa uroksen ja naaraan eikä halua jälkikasvua! Tosin me haluttiin jälkikasvua, joten kaikki olisi ollut ihan hyvin.

Zahran vaan ei ollut tarkoitus synnyttää marsujen keskuudessa. Niin nyt kuitenkin kävi, enkä uskaltanut sitten siirtää pesää. Marsut olivat vähän liiankin innoissaan jälkikasvusta ja niiden mielestä se, miten vähän kaniemo viettää aikaa pesässä, oli täysin holtitonta. Niinpä osa rouvista alkoi lämmittää poikasia. Kaunis ajatus, mutta kehno seuraus... Kun toinen poikanen tukehtui (?) marsun alle, siirsin koko kerhohuoneen karvoineen, poikasineen tyhjään kanihäkkiin ja Zahran sinne. Zahra kuitenkin masentui taas, lopetti syömisen ja poikasen hoitamisen. :´(

Zahra Kertun häkin katolla. Zahran vieressä on oviaukko, josta se pääsee kulkemaan yksityishäkkiinsä ja pois sieltä.
Uusi yritys. Zahran ja Kiitäjän uusi poikue syntyi 1.11.2005. Sitä ennen oltiin valmistauduttu Zahran poikkeavia taipumuksia vastaavalla suunnitelmalla tulevaan äitiyteen edellistä paremmin. Vasemmalla olevassa kuvassa Zahra istuu lempipaikallaan Kertun häkin päällä. Zahran vieressä on nelikerroksinen kanihäkkimme. Tein sopivalla korkeudella olevan häkin seinään Zahran mentävän rei'iän. Näin Zahralla olisi yksityinen paikka, minne marsut eivät pääse, mutta mistä Zahra pääsee kuitenkin vapaasti kulkemaan marsuihin ja pois... ;) Zahraa ei pahemmin häkki kiinnostanut ennen synnytystä. Se oli siellä vain sen verran, kuin mitä minä sitä sinne laitoin, että se tajuaisi idean... ;)
Mutta sitten se kuitenkin synnytti poikasensa yksityishäkkiinsä, kun aika koitti! :) Oikealla puolella Zahran yksityishäkki sisältä päin, häkin ovelta kuvattuna. Kuten kuvasta näkyy, häkin perällä on vasemman puoleisessa nurkassa Zahran tekemä karvapesä poikasille. Oikean puoleisessa nurkassa oleva sinikantinen boxi on laitettu astinlaudaksi. Helpottamaan odottavan äidin liikkumista korkealla olevasta reiästä sisään ja ulos... Boxin yläpuolella näkyy verkkoon tehty reikä kulkemista varten ja reiästä taas näkyy Zahra, joka istuskelee lempipaikallaan Kertun häkin päällä. Annoin boxin olla häkissä niin kauan, kunnes poikaset lähtivät liikkeelle pesästä, koska Zahra kävi alkuun häkissä vain imettämässä.
Zahran poikashäkki sisältä päin.

Zahran 3 päivän ikäiset poikaset. Zahran masu imettynä... ;)

Zahran vauvat 10 päivää vanhoina:

Zahran vauvat 19 päivää (2½ viikkoa) vanhoina:

Zahran poikaset 26 päivää (vajaa 4 viikkoa) vanhoina. Tässä vaiheessa vielä luulin, että poikueessa on 2 sinisoopelipoikaa ja soopelinsininen venäläinen tyttö, mutta ilmeni, että tuo ryssätyttö olikin valkoinen punasilmäinen.

Vaikka boxi oli otettu pois poikashäkistä ja oviaukko oli korkealla, poikaset eivät enää pysyneet omalla puolellaan... Kuukauden ikäisinä ne oli jo otettava suosiolla alas marsulaatikkoon, kun ne sieltä alkoivat jatkuvasti löytyä... Ensin oli tarkoitus sulkea oviaukko ja "lukita" emo ja poikaset sisään, mutta koska marsujen, poikasten ja emon yhteiselo vaikutti loistavan hyvältä, tein sitten tällaisen Zahraa enemmän miellyttävän ratkaisun ja lukitsin perheen poikashäkin ulkopuolelle... ;)

Taya, Merkurius, Tähti ja Mansikka Merkurius? Zahra imettää poikasia illalla. Reetta taas imee juomapullosta vettä... ;)

Zahran poikasten joulukuvia 4½-viikkoisina:

Zahra muutti maaliskuussa 2006 Arja Hotakaisen huomaan Alajärvelle. Zahraa kutsutaan nykyään Hermiinaksi.