*Anemone's Wendy*

Wendy 2v
Kutsumanimi: Wendy
Sukupuoli: naaras
Rotu: sileäkarvainen
Väri: p.e.white
Syntymäaika: 7.6.2003
Rek.nro: M580-03
Sukusiitosaste: 0%
Isä: Nikean Zorro Blanco
Emä: Aniara's Anemone
Kasv&om: Katriina Hautala

Poikueessa oli Wendyn lisäksi p.e.white uros. Sille ei ole keksitty meillä nimeä, mutta omistaja on muistaakseni Ylihärmästä, vaikka tieto ei olekaan tallella... :( Nämä sisarukset olivat Niken ja Anemonen esikoiset.

Wendy käväisi ensimmäisessä näyttelyssään Juhliksessa Espoossa 21.3.2004 Jens Lindgrenin arvosteltavana. Arvostelu tulee tänne, jos se joskus vaikka löytyy...

Wendy 1v

Wendy (kyljessä kauneuspilkku C-vitamiinista) ja Giovanni

Wendyn ensimmäinen poikue syntyi vasta 17.10.2004. Isänä oli crestillinen p.e.white Anemone's Giovanni, joka on kyllä vähän sekalaisen värisestä suvusta ja ihan pet-marsuksi tarkoitettu. Mutta kävi niin, että Giovannin isä, Nikean Zirkoon, satiinicrest p.e.white, nukkui pois, eikä yhtään sen jälkeläistä ollut jäänyt meille. Koska ilmeni myös, että tästä riiviöstä olikin kasvanut aivan upean mallinen herrasmies, se tuotiin meille hoitoon loman ajaksi, että se voisi samalla treffata paria meidän rouvasmarsua. Wendy oli toinen näistä ja toinen oli Kirsikka.

Kirsikka, Giovanni ja Wendy Wendy ja Kirsikka

17.10.2004 - Anemone's Giovanni (engl.crest p.e.white)
1. Anemone's Snow Princess "Pulmu" - p.e.white - engl. crest - naaras
2. Anemone's Vinski - p.e.white - sileäkarvainen - uros
3. Anemone's SnowMan - engl.crest - p.e.white - uros
4. p.e.white - uros

Wendy imettää. Huomaa, että sama kauneuspilkku ei ole vieläkään lähtenyt pesussa! Vastasyntyneet vauvat

Wendy lapsineen Wendy ja sen omat sekä Kirsikan lapset

Wendyn seuraava näyttely oli Oulussa 22.5.2005, tuomarina Hanna Lahtinen. Sekin arvostelu tulee tänne, kun löytyy. Oulussa Wendy oli ihan "löysä" eli maha roikkui, kun täti oli ollut vähän mukavuudenhaluinen lattiallapitämisestä huolimatta. Sen näkee varmasti myös näistä kuvista:

Wendyllä oli samana iltana kotiin tullessa kiima, kun tultiin Oulusta ja laitoin sen sitten Nikean Pojun häkkiin yöksi. Wendyn kauan odotetut poikaset syntyivät, mutta se itse kuoli. :´( Poikasia ruokittiin käsin c-vitaminoidulla Tuttelilla ja myöhemmin Piltillä. Vain tytöt elivät luovutusikään asti. Pumpulipallo oli ainoa, joka kasvoi aikuiseksi ja asustaa ja voi hyvin Petran marsulassa.

27.7.2005 - Nikean Poju (engl.crest p.e.white)
1. Anemone's Pumpulipallo - sk - p.e.white - naaras
2. Anemone's Tinkle Bell - sk - p.e.white - naaras
3. sk - p.e.white - uros
4. engl.crest - p.e.white - uros
Kaikki vielä tallella.
Wendyn tytär ensimmäisestä poikueesta, SnowPrincess, osoittautui ensimmäisen poikueen Auringonhatun kanssa tehtyään ihan joksikin muuksi kuin pewiksi, joten myin sen lemmikiksi samana kesänä, jona Wendykin sitten otti ja kuoli... Rouva tuntee nykyään nimen Pulmu ja asustaa Essi ja Jaana Ikosen hyvässä hoidossa ystäviensä kanssa. Sivuille tulee jossain vaiheessa Pulmun oma galleria. Pulmun veli on yhä meillä. Pulmu

 

*Nikean Zorro Blanco*

Nikke kutsumanimi: Nikke
rotu: sileäkarvainen
väri: p.e.white
rekisterinumero: M243-02
syntynyt: 11.3.2002
sukupuoli: uros
isä: Nikean Kroisos
emä: GG-01 Fin Mva Nikean Mollamaija
kasvattaja: Hanna Lahtinen

Niken tarina, jonka kirjoitin sen elinaikana.

Nikke syntyi 11.3.2002 Nikean marsulassa. Se on sileäkarvainen marsuherra, väriltään p.e.white. Olin varannut sen Hanna Lahtiselta, koska minulla ei ollut enää yhtään puhdasrotuista marsu-urosta, kun viimeiset, Saarelman Jymy-Juttu ja Anemone's Obelix olivat kuolleet vanhuuteen. Siten minulla ei ollut myöskään miestä Anemone's Cherimoyalle, Anemone's Chrystalille ja RCL Caramellille, jotka olivat viimeiset puhdasrotuiset marsuni. Anemone's Charlotte ja Saarelman Gamalan Gaunis olivat kuolleet raskausmyrkytyksiin.

Nikke tuli meille Jyväskylän äitienpäivänäyttelystä toukokuussa 2001. Samasta näyttelystä meille tuli myös 2 hamsteria ja 2 hiirtä. Se oli ensimmäinen virallinen näyttelyni ja minulla oli siellä mukanani nämä kolme naarasta. Olin lähinnä kaniasialla sen näyttelyn suhteen, marsut olivat mukana vain kokeilun kannalta ja sen näki arvosteluista. En ollut trimmannut niitä ollenkaan ja silloin en tiennyt, että hevosen ja lehmän rehuja voi antaa marsuille ja kaneille, joten ne eivät mitään massakkaita olleet, pieniä ruipeloita. Itseasiassa Kristasta sanottiin, että massaton. Tuossa näyttelyssä sitten kanikasvattajat suosittelivat antamaan lehmänrehua, esim. Kirimaikkia ja alkoipas väki lihoa. Tähän asti olin syöttänyt eläimilleni eläinkauppojen kalliita pellettejä, mutta niitä ei aina ollut saatavilla, joten jouduin syöttämään eläimilleni ajoittain vähän mitä ryynejä sattui saamaan.

Laitoin Niken heti asumaan Karamellin ja Kristan kanssa. En ole huomannut meidän poikiin pätevän väittämän, joka sanoo, että uroksen kasvu voi hidastua, jos se laitetaan heti nuorena naaraiden kanssa. Tosin ei sitä yleensä tule tästä kuultuani kyllä kokeiltuakaan, mutta Nikke ainakin on iso herra, vaikka sillä tein poikkeuksen.

Lehmänrehu ei kuitenkaan sopinut juuri meidän kanien elämäntapoihin, sillä siinä on paljon valkuaista lehmien maidontuotannon takaamiseksi. Valkuainenhan muuttuu rasvaksi ylimääräisenä ja sehän näkyy leukapussina. Marsulla taas seuraus on niin kohtalokas kuin raskausmyrkytys. Niin kävi Kristalle ja Karamellille ja se harmitti lujaa! Meidän marsut ja kanit kun elävät huoneenlämmössä, joten ne ei kuluta niin paljon kuin monen muun kasvattajan kanit. Täten siirryimme Racing Prixiin, jota jotkut toiset tahot suosittelivat. Siinä ainakin on vähemmän valkuaista, koska se on hevosen rehua. Olen ollut siihen oikein tyytyväinen, yhtään raskausmyrkytystä ei ole tullut sen jälkeen! Olen kuitenkin siirtynyt käyttämään astetta lihottavampaa Racing Progressia, sillä se ei ole juuri kalliimpaa kuin Prix. Tutkittuani ravintoselosteita uskon hintaeron johtuvan Prixin korkeammasta kuitupitoisuudesta. Mahtaako se tarkoittaa, että Prixissä on enemmän heinää? En tiedä, mutta heinää meidän ellut saa kyllä muutenkin. Progressissa on enemmän rasvaa ja c-vitamiinia. Ei meidän ellut mitenkään liian lihavia mielestäni ole ja c-vitamiiniosuutta ei varmana tarvi edes perustella. (;

Nikke laitettiin sitten Maijan kanssa, koska halusin kovasti tältä jo sileäkarvaisen poikueen. Poikaset syntyivät kesken, mutta Maija ei ollut millänsäkään, kiitos Prixin. Ehkäpä pewin ja buffin poikasia ei olisi edes saanut rekisteröidä, joten päätin käyttää Nikkeä muihin puuhiin ostettuani pew naaraita ja yhden self lemonin sekä Maijalle paremmin sopivia miehiä.

Nikke on ehtinyt olla jo parissa näyttelyssäkin ulkomuotoluokassa. Ensimmäinen kerta oli Espoossa englantilaisen tuomarin arvosteltavana ja toinen kerta Toijalassa Katja Kivipuron tuomaroidessa. Molempina kertoina taisi suurin kompastuskivi olla meikäläisen trimmaustaito… Tai siis sen puute.

Ja miten Nikke sai nimensä? Kutsumanimi Nikke ei todellakaan ole mielikuvituksen puutteessa väännetty versio etuosasta Nikean, vaan Hanna ei ollut ehtinyt kirjoittaa sille sen varsinaisia papereita, joten saimme alkuhätään vähän keskeneräiset, joissa luki nimen kohdalla vain Nikean. Luulimme, että Hannan oli tarkoitus antaa sille vielä joku nimi varsinaisiin papereihin, jotka hän lähetti perästä. Tänä väliaikana kutsuimme pojua Nikeksi Nikeasta todella väännettynä, mutta on sillä nimellä tunnearvoakin. Ensimmäinen hamsterini oli ollut myös kutsumanimeltään Nikke. Nikke-marsun paperit tulivat eikä niihin ollutkaan keksitty Nikelle nimeä. (; Sen sai nääs keksiä itse. (: Mietittiin sitten nimeä, joka olisi sellainen, ettei takuulla ketään muuta Nikean marsua olisi rekisteröitynä samalla nimellä. Niinpä Niken viralliseksi nimeksi tuli Nikean Zorro Blanco "valkoinen zorro". (;

Nikke on tyypillinen p.e.white herra. Se on suuri, hienon tyyppinen ja kaunis. Parasta mielestäni peweissä on kuitenkin niiden upea luonne. Pewit ovat keskimäärin maltillisia, rauhallisia, mutta kuitenkin marsujen kesken sillä lailla sopivasti itsenäisiä, etteivät pahemmin haasta riitaa, jos muut antavat niiden olla rauhassa, mutta eivät anna toisten kyllä hyppiä silmillekään. Kuitenkin ne ovat omalla tavallaan aktiivisia ja energisiä marsuja, eli eivät lemmikkinä tylsiä, mutta antavat leppoisasti kuitenkin käsitellä itseään. Mielestäni pewit ovat luonteeltaan juuri sopivanlaisia marsuja. Hyvää niissä on myös niiden korkea taso Suomessa ja se, ettei niillä ole sillä tavalla värivirheitä. Valkoisen turkin puhtaana pito ei vaadi kuin normaalin marsun hyvää hoitoa, mutta toisaalta puhtauden laiminlyönti (ja porkkanan syönti…) näkyy värissä heti. Puhdas valkoinen marsu on kuin juliste, joka huutaa, että omistajani on tosi vastuuntuntoinen ihminen! Ja punaiset silmät vain korostavat tätä puhtautta. D.e.whitet ovat hauska poikkeus, mutta paljon siistimmän näköinen on punasilmäinen valkoinen marsu, vaikka se olisikin likainen. (;

Sukusiitosaste näillä näkymin 0%.

Nikean Kroisos, sk, p.e.white

Nikean Escobar, sk, p.e.white sk, p.e.white
sk, p.e.white
Nikean Kreivitär, sk, p.e.white, M343-01 Nikean Keisari, sk, self cream
Nikean Histamiini, sk, self cream
GG-01 Fin Mva Nikean Mollamaija, sk, p.e.white, M342-01 Joker's You Man, satiini, p.e.white, M334-00 Solsikkans Funky One, sk, p.e.white
Solsikkans Trinty, satiini, cream
Chremidas Helena, sk, self cream, M30-01 Twins Älliver, satiini, buff
Chremidas Sandra, sk, p.e.white

 

*Aniara's Anemone*

- kuva tulossa - kutsumanimi: Anemone
rotu: sileäkarvainen
väri: self lemon
rekisterinumero: M305-02
syntynyt: 3.7.2002
sukupuoli: naaras
isä: Fin & Dk Mva Beloxi's Armageddon
emä: Aniara's Illuusio**
kasvattaja: Katja Kivipuro

Anemonen tarina, jonka kirjoitin sen elinaikana, hieman muunneltu

Saffronit ovat uusin ihastukseni marsuväreistä. Oikeastaan en ollut edes tajunnut, että voisin niitä alkaa kasvattamaan. Jostain syystä tuli mailattua niitä kasvattavalle Katja Kivipurolle, joka sitten heitti luultavasti puoli leikillään vastauksessa, että et saffroneita haluaisi. Niinpä asiaa sitten tuumailtiin äiteen kanssa oikein tosissaan ja soiteltiin sitten Katjalle. Varasin häneltä kaksi sileäkarvaista naarasta sekä uroksen. Toinen naaraista tosin piti olla self lemon, mutta se sitten iän myötä tummuikin juuri sen verran, että se on ihan hilkulla, kumpi se on. Makuasia.

Nämä marsut tulivat meille 10.8.2002 Tampereen näyttelystä, josta ostin myös 2 pewiä (Niken ja Scillan) sekä hermeliinin (Herra Tossavainen). Tytöt olivat self saffron Aniara's Kelly s.29.5.2002 ja self lemon Aniara's Anemone s.3.7.2002, poju oli Merlin.

Aluksi Anemone ja Kelly olivat kuin siskokset, mutta mitään erottamatonta parivaljakkoa niistä ei tullut. Tälläkin hetkellä asuvat erillään. Vaikka Anemone onkin Kellyä hieman nuorempi, se on se jääräpäisempi osapuoli. Anemone kuvittelee olevansa isokin marsu ja joskus se ottaa matsia Millan ja Scillan kanssa. Maijan kyljessä se tykkää loikoilla, onhan heillä jotain yhteistä: tulinen luonne. Itse asiassa Anemone oli ensimmäinen, jonka Maija hyväksyi, kun se joutui luopumaan yksinasumisoikeudestaan ja alkaa käyttäytyä kuin muutkin marsut. Anemonea on kamala trimmata, kun se kiukuttelee kokoajan. (;

Anemone teki kaksi poikuetta peräkkäin, siitä miksi näin kävi voi lukea tuolta ylhäältä, Wandan sivuilta. Ensimmäisessä poikueessa s.7.62003 oli 2 pewiä, joista Wendy-tytön pidin itsellä. Seuraavassa poikueessa oli 3 tyttöä, 2 pewiä sekä self cream Wanda, joka jäi myös kotiin. Muita poikueita Anemonella ei vielä ole ollut, mutta olen suunnitellut yhdistää sen seuraavan kerran Nikean Hemuliin, jonka suvusta löytyy self lemonia.

-------

Anemonea ja Hemulia ei valitettavasti ikinä ehditty yhdistää, mutta Aniara's Casinon** (englannin crest saffron) kanssa sillä oli poikue, joka syntyi 6.8.2004. Myös Casino oli papereista päätellen aikoinaan rekisteröity lemonina, mutta olikin tummunut. Tosin Anemonesta ei ikinä tullut niin tumma vaan pysytteli aikalailla lemonina koko ikänsä. Casino ja Anemone saivat kaksi poikasta, joista myös sai arvuutella ovatko saffroneita vai lemoneita. Jätin tytön kotiin ja laitoin sille nimeksi Auringonkukka. Tyttö kuitenkin menehtyi suolitukokseen. Auringonhattu-poika sen sijaan muutti Mira Kolehmaisen marsulaan. Poika muutti meille takaisin allergian vuoksi ja on nyt kyllä hyvin lemonmainen. :)
Auringonhattu ja Auringonkukka

Sukusiitosaste näillä näkymin 1,6%.

Fin & Dk Mva Beloxi's Armageddon, sk, self saffron, M209-02, kasv. Kenneth Hansen, Tanska
Aniara's Kaleidoskooppi, sk, self saffron, 1999-01218 Emeralds Extra, M247-97, sk, self saffron, UK
Olympus Suzie Q, SM2725-96, sk, self saffron, Ruotsi
Polka Pigs Yellow Jacket Terrys Terrence
Granas Sunlight
S Mva Olympus Sweet Sue Capitex Royale
Candlelights Terracotta
Beloxi's Hordy, satiini, p.e.golden, 1998-01155
Beloxi's Underbukser Ben, satiini, d.e.golden, 1996-01363
Beloxi's Daisy, 1997-01203, satiini, d.e.golden

Aniara's Illuusio**, engl.crest, saffron, M72-01, kasv. Katja Kivipuro

Aniara's Pikkurilli, sk, self lemon, M81-00
Aniara's Melankolia, sk, self saffron, M243-98
Emmicas Ninnie-Pig, sk, self lemon, M243-98
Fin & S Mva Aniara's Citronella, engl.crest, saffron, M79-00

Aniara's Periaate, engl.crest, saffron, M195-99

Nord & Fin & N Mva GG-00 JV-01 Aniara's Analyysi, engl.crest, saffron, M22-99
FinMva
Aniara's Terracotta
self saffron
Fin&S Mva GG-96&-97
Aniara's Kaljaasi
engl.crest saffron
Waltzing Matildas Marlon
satiini p.e.golden
Groves Herodes
Waltzing Matildas Sunshine-Sammy
Waltzing Matildas Lizzie
engl.crest p.e.golden
Waltzing Matildas Sylvester
Groves X
Olympus Suzie Q
self saffron
Polka Pigs Yellow Jacket Terrys Terrence
Granas Sunlight
S Mva Olympus Sweet Sue Capitex Royale
Candlelights Terracotta
Fin&DkMva Aniara's
Appelsiinimarmeladi
engl.crest saffron
M140-98
Emeralds Extra
self saffron
M247-97
FinMva Aniara's Kanjoni
engl.crest saffron
M89-96
Waltzing Matildas Marlon
satiini p.e.golden
Groves Herodes
Waltzing Matildas Sunshine-Sammy
Waltzing Matildas Lizzie
engl.crest p.e.golden
Waltzing Matildas Sylvester
Groves X
Kehykset hukassa?